Watti-Herra

FIN* Zarin Wyatt eli tuttavallisesti Watti on 5-vuotias kastraattikollimme. Watti on nimetty suuren ja rohkean lännen tunnetuimman sheriffin Wyatt Earpin mukaan. Lempinimi Watti on ”mummin” keksintöä. Mieheni äiti ehdotti Wattia nimeksi, koska mieheni on sähköalalla. Ihastuimme nimeen välittömästi ja niin Wyattista tuli Watti.

Watti saapui meille kesäkuun lopussa 2002. Hän oli ensin kovin peloissaan ja ihmeissään uudesta kodistaan. Hän kulki selkä kyyryssä pitkin asuntoa ja välillä maukaisi sydäntä särkevästi. Pian Watti kuitenkin tottui ja asettui taloksi. Hänestä tuli hetkessä perheemme kuningas, joka valloitti meidät totaalisesti.

Kotona

Watti on kotona mitä ihanin seuralainen. Hän on rauhallinen ja osaa tulkita tilanteita. Watti valitsee yleensä huoneen, jossa talon väki istuu. Mikäli isäntä on eri huoneessa ja emäntä toisessa, hän valitsee välimaaston esimerkiksi eteisen ihan tasapuolisuuden nimissä. Watti on jo pienestä pojasta asti jutellut taukoamatta ja hänellä on aina paljon asiaa. Watti vastaa, jos kysytään ja kommentoi, jos pyydetään. Ääni ei suinkaan ole hempeä, vaan kunnon rääkäisy, jonka taatusti naapuritkin kuulevat. Watti on persoonallaan hurmannut meidät sekä ”isovanhemmat” ja ystävämme. Hän on älykäs ja ylväs kissa, jota kukaan ei voi vastustaa.

Ruoka

Watti rakastaa ruokaa ja on aina valmis tulemaan jääkaapille kanssasi, vaikka kesken sikeimmän päiväunen. Watin herkkua on kinkku ja siinä ei turhia nirsoilla. Keittokinkku, voileipäkinkku, palvikinkku ja vaikka joulukinkkukin käy. Hän myös rakastaa katkarapuja sekä kermaa. Watti onkin pienestä asti ollut kermatassu.

Watin maha toimii kellon tarkkuudella. Kello kuusi on nälkä, kello neljä on nälkä ja kello yhdeksän on nälkä. Yleensä Watti tulee kertomaan ruoka-ajasta ja jos herraa ei kuunnella, hän istuu vaikka suoraan eteesi ja tuijottaa sinua. Watti osaa myös ottaa radikaalimmat toimenpiteet käyttöön: parhaiten tehoaa 1)kävele emännän päällä ja mau suuriäänisesti, 2) tee jotain pahaa ja mahdollisimman suurella metelillä ja 3) rökitä Milliä keittiön pöydällä – takuuvarma ruuan saanti!

Tyypillinen venäjänsininen – osallistuu kodin puuhiin

Venäjänsininen on kissa joka haluaa osallistua kaikkiin kodin puuhiin. Näin on myös Watin kanssa. Kun hän tuli meille, olimme täysin ymmällämme tästä piirteestä. Hän halusi laittaa pyykkiä narulle, tiskata, katsoa televisiota, leipoa, laittaa ruokaa, käydä suihkussa tai vaikka pedata sänkyä kanssasi. Tietokoneella istuminen, näytön räpelöinti ja hiiren metsästäminen olivat oivallista ajanvietettä. Myös ulkona lentävät linnut ja puissa juoksevat oravat olivat vahtimisen arvoisia. Mitään metsästäjää kissassamme ei kuitenkaan ollut, sillä linnun nähdessään hän heittäytyy ikkunaa vasten ja maukuu niin paljon kuin keuhkoista irtoaa. Häntä heiluu sellaista vauhtia puolella ja toiselle, että välillä eteen osuvat tavaratkin lentelevät.

Watti pitää myös kodin henkisestä vireydestä huolta. Kollimme vaistoaa hyvin erilaiset tunnelmat ja toimii niiden mukaisesti. Jos emäntä ei saa yöllä unta ja pohtii asioita, Watti kävelee emännän viereen ja lötsähtää tyynylle hetkeksi lohduttamaan. Kun isännän vaari kuoli, Watti nukkui koko seuraavan yön isännän vieressä. Watti kaipaa myös isäntäväkeä, erityisesti isäntää, kun emme ole kotona. Watti odottaa isäntää eteisessä, joskus jopa koko viikonlopun ja aina välillä vaeltaa asunnossa ja maukuu, kuin etsien parasta ystäväänsä. Kun isäntäväki palasi häämatkalta, Watti nukkui poikkeuksellisesti koko yön emännän vieressä, pää samalla tyynyllä.

Hellyydenkipeys

Sylikissana Wattia ei voi ainakaan perinteisessä merkityksessä pitää. Watti ei juuri koskaan tule syliisi ja vaikka hänet siihen nappaisitkin, ei hän siinä kovin kauaa viihdy. Poikkeus tilanne on kuitenkin silloin, kun nappaat hänet syliisi ja pidät häntä selälleen käsissäsi, kuin pientä vauvaa. Tällöin hän saattaa kehrätä ja paijata sinua pehmeästi tassuillaan. Watti on muutenkin hellyydenkipeä ja erityisesti pentuna häntä piti rapsutella mahasta joka aamu. Hän heittäytyi välillä vauhdissa makaamaan ja odotti rapsutuksia ja hellää paijailua. Nyt vanhempana hänestä on tullut hiukan hillitympi, eikä täällä enää uskalla heittäytyä selälleen ihan joka paikkaan, muuten Milli on saman tien kimpussa. Tosin, Watilla pettää usein jalat, varsinkin ruoka-ajan lähestyessä ja tällöin häntä pitää rapsutella entistä enemmän. Watti pitää erityisesti selän rapsuttelusta, aika kovakouraisestikin, siitä hännän tyvestä tuntuu kaikista parhaimmalta. Uusi lempirapsutuskohta on myös takajalan takaosa, silloin alkaa melkein silmät lurppaamaan. Watti nauttii myös suunnattomasti siitä, että tätä taputellaan selästä ja silitellään päästä varpaisiin.

Watilla on tapana ottaa lepohetkiä lattialla, jolloin hän kesken leikkien saattaa heittäytyä lattialla pitkin pituuttaan, mielellään selälleen ja voi makoilla siinä pitkä aikaa venytellen itseään täyteen pituuteensa. Watti on myös kuin suuret koirat, hän nojaa mielellään istuessaan seinään tai oveen ja joskus kellahtaa mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Watilla on myös tapana valita lepopaikkansa niin, että hän voi tarkkailla koko kotia samasta kohtaa. Jos olemme kaikki olohuoneessa, hän majoittuu sinne. Jos isäntä on makuuhuoneessa ja emäntä olohuoneessa, Watti ottaa paikan eteisestä, josta hän voi tarkkailla molempia; olla molempien seurana.

Päikkärit

Wattin lempinukkumapaikka oli pitkään kylpyhuone. Siellä on pesukoneen päällä pesuvati, johon on tehty kissoille omat pehmustetyynyt. Watti nukkuu siellä mielellään, koska saa olla siellä ihan rauhassa. Tai sitten lampun päällä on mukava nukkua, koska se on kuuma ja siellä saa olla ihan rauhassa. Päiväunet Watti ottaa aamupäivällä sängyssä. Mikäli sängylle on unohtunut vaatteita, puhtaat ja likaiset ajavat saman asian, hän nukkuu vaatteiden päällä. Vaatekaappi olisi Watin mielestä ihanteellinen nukkumapaikka, mutta toistaiseksi emme ole sitä sinne kovin usein päästänyt. Watin nukkuma-asento vaihtelee kerällä olosta kaikkiin eri variaatioihin, yleensä kuitenkin niin, että Watin silmät ovat tassun alla tai pää painettu alustaa vasten niin, että silmät ovat piilossa. Yöllä Watti nukkuu mieluiten makuuhuoneessa, jossakin lähellämme mutta ei kuitenkaan sängyssä. Sängyn viereinen senkki on mieluinen nukkumapaikka. Watti ei koskaan nuku yötään missään muualla kuin makuuhuoneessa kanssamme.

ISÄNTÄ – minun ikioma

Watin paras kaveri Millin ja Nanon lisäksi on oma isäntä. Hänestä on ihana olla isännän sylissä ”täyshoidossa”. Tällöin hän makaa isännän sylissä selällään isännän käsien varassa ja nauttii rapsuttelusta ja paijailuista, erityisesti poskien ja leuan seutuvilla. Watti luottaa isäntäänsä 100% ja antaa hänen tehdä itselleen mitä tahansa. Lähes aina isännän nähdessään Watti heittäytyy maahan ja kehrää. Hän myös usein juoksee hirveätä vauhtia keittiöön ja hyppää keittiön pöydälle jääkaapin viereen, sillä isäntä ruokkii perheemme kissat. Joskus, kun Watti on oikein ikävissään, hän juoksee ulko-ovelle kuullessaan isännän askeleet rappukäytävässä ja hyppää suoraan isännän harteille, kun ovi avautuu.

Vieraiden kanssa

Vieraita kohtaan Watti käyttäytyy varovaisesti. Hän usein antaa vieraiden ensin asettua olohuoneeseen ja tulee sitten esittäytymään. Watti haistelee ihmisiä ja katselee heitä tutkivasti. Watti punnitsee vieraan tarkoin, ennen kuin ottaa ystäväkseen. Mieluisia vieraita ovat isovanhemmat: mummi, ukki, mummo ja vaari. Yleensä silloin on kinkkua tarjolla. Watti ja Milli vierailivat myös säännöllisesti isovanhempien luona Kotkassa, kun asuimme Helsingissä ja tällöin Watti käyttäytyy hyvin dominoivasti ja otti tilanteen haltuun välittömästi. Watti ottaa kaikki isovanhemmille tulevat vieraat vastaan iloisesti, yleensä kellahtamalla lattialle ja kehräämällä. Kolli manipuloi isovanhempia hyvin ja herkkupaloja satelee pitkin vierailua kiitettävästi. Watista on mukava käydä isovanhemmilla, molemmissa paikoissa on isot ikkunalaudat, joista on hyvä seurata ulkomaailmaa ja erityisesti lintuja. Vaikka olemme muuttaneet paluumuuttajina Kotkaan, kissat pääsevät aina silloin tällöin ”yökylään” isovanhemmille.

Lapsia Watti on tavannut muutamia kertoja, yleensä ihmis-serkkuaan Emiliä (8vuotta) ja häneen kolli suhtautuu todella uteliaasti. Lapsen ääni ja olemus poikkeaa aikuisen äänestä huomattavasti ja kissa on kovin ihmeissään tästä pikku-ihmisestä. Watti on käyttäytynyt todella lempeästi Emiliä kohtaan ja antaa paijata, jopa vastakarvaankin. Siskoni sai viime joulukuussa pienen tytön. Sara kävi meillä ensi visiitillä noin kuukauden vanhana ja Watti haisteli ihmeissään tätä maidolta tuoksuvaa pikku-ihmistä.

Luonne

Luonteeltaan Watti on harkitseva ja rauhallinen. Hän on kuitenkin myös vilkas ja utelias kissa, joka viihtyisi mainiosti myös ulkosalla. Watista on ihana haistella ikkunasta raikasta ulkoilmaa ja parvekkeella käynti on aina mieluista. Watti on myös todella älykäs kissa ja osaa avata ovet sekä keksii aina keinot päämääriensä saavuttamiseksi. Kollipoikamme osaa olla hyvin vetoava ja ohjailee ihmisiä omien mieltymystensä mukaan. Wattia voi kuitenkin kutsua tottelevaiseksi kissaksi, sillä hän uskoo kiellot ja on oppinut talon säännöt jo pienestä pitäen.

Nykyisessä kodissamme on lasitettu parveke ja Watti on todella onnellinen, kun voi viettää siellä aikaa. Olemme useaan otteeseen joutuneet vaihtamaan kahvan asentoa, koska kolli keksii aina mihin suuntaan kahvassa pitää roikkua/työntää että sen saa auki. Heräsimme talvella kerran siihen, että asunnossa oli tosi kylmä. Ja syy selvisi, kun kävelimme keittiöön: parvekkeen ovi oli auki ja pakkanen oli päässyt sisälle.

Sekä luonteellisesti, että ulkonäöllisesti Watti on hyvin ylväs kissa, joka tuntee ja tietää oman arvonsa. Watilla on ihan ok profiili, vahva leuka ja kauniisti asettuneet korvat, jotka ovat tyvestä avoimet. Watin silmien väri on sammaleen vihreä ja katse tutkiva. Watilla on ihana paksu ja tiheä turkki, joka on todella pehmeä ja hopeainen. Watti on todella vaalea venäjänsinen, aivan kuten isänsäkin.

Kissanäyttelyssä

Watin ollessa neljän kuukauden vanha lähdimme hetken mielijohteesta kissanäyttelyyn Nummelaan. Me olimme ottaneet Watin vain lemmikiksi, mutta ajattelimme, että miksei sitä näyttelyäkin voisi kokeilla, koska olimme ostaneet rotukissan. Näyttelymaailma oli meille täysin vieras ja uusi kokemus. Ensimmäinen näyttely sujui kuitenkin hyvin. Wattia jännitti kovasti, mutta ei varmasti niin paljon kuin minua. Watti sai EX1 ja hänet valittiin tuomarin parhaaksi pennuksi.

Seuraava näyttely oli Turussa, jonne Watti matkasi kasvattajansa Sari Kulhan kyydissä. Matkalla sattui pieni kolarikin, mutta kaikki autossa olleet selvisivät ehjänä perille. Turussa Watti sai myös Ex1. Seuraavaan näyttelyyn pääsimme itse mukaan ja se oli Helsingin messukeskuksessa. Aikaisemmista näyttelyistä poiketen Watti näytti jo näyttelyhäkissä hermostuneelta ja yritti piiloutua verhojen taakse. Tuomarin pöydällä Watti pelkäsi ihan hirveästi ja sähisi peloissaan. Tuomari kuitenkin piti Watin ulkonäöstä ja hän sai jälleen EX1 peitoten kaksi komeaa kilpailijaansa ja hänet valittiin myös tuomarin parhaaksi nuoreksi. Paneelin koittaessa minua hermostutti aika lailla, sillä Watti oli todella peloissaan. Ajattelin, etten enää koskaan tuo Wattia näyttelyyn. Pian tuomarit olivat arvostelemassa Wattia ja hänen kilpakumppaneitaan ja hänet valittiin koko kategorian parhaaksi nuoreksi. Olimme ällikällä lyötyjä. Palkinnoksi Watti sai isot ruusukkeet, pokaalin ja kissanhiekkaa. Emme vielä kotonakaan ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut.

Vuonna 2002 Watti oli Venäjänsinisemme ry:n toiseksi paras vuoden nuori. Watin yhteispistemäärä oli 331,78 ja hän voitti niukalla piste-erolla Fin*Zarin Vegan (omistaja Heidi ja Janne Rand), joka jäi kolmanneksi. Vuoden 2002 paras nuori/pentu venäjänsininen oli Fin*Zarin Vanda (omistaja Tarja Lehtimäki). Kaikkien kissoilla on sama isä.

Watin näyttelyseteleitä tutkimme aina suurella mielenkiinnolla, joskin ne välillä muistuttivat lääkärin kirjoittamaa reseptiä ja tulkintavaikeuksia oli aika lailla. Wattia pidettiin usein hyvin lihaksikkaana kissana. Myös Watin profiilista pidettiin ja erityisesti Watin vahvasta leuasta. Myös Watin silmät olivat hyvänkokoiset sekä muotoiset, väri olisi voinut olla hiukan vihreämpikin. Korvat keskikokoiset ja hyvin asettuneet. Watin turkista ja sen tuuheudesta pidettiin ja siinä oli myös hopeaa riittävästi. Häntä oli myös riittävän pitkä.

Watin viimeinen näyttely oli Seinäjoella maaliskuussa 2003. Watti oli siellä todella peloissaan ja lopulta paneelissa ei hänen arvosteluaan voitu jatkaa. Päätimme suosiolla luopua tähän asti niin menestyksekkäästä näyttelyurasta. Tärkeintä meille on kuitenkin kissan hyvinvointi. Watti on varmasti ikionnellinen tästä päätöksestä ja viettää nyt onnellisia kastraattikollin päiviä kotonamme.