NANO ELI CH S*GRAYMALKIN’S YEARNING OFELIA
s.27.8.2005

Lady Nano

CH S*Graymalkin’s Yearning Ofelia eli Nano on meidän perheen sievä rouva Ruotsista. Nanon kasvattajat Henrik ja Malin antavat pennuilleen nimet Shakespearesta. Lisäksi pennun ensimmäinen nimi alkaa aina isän nimen alkukirjaimella ja toinen nimi emon nimen alkukirjaimella. Suomeksi Nanon nimi on kaipaava Ofelia. Kutsumanimen tyttö sai, kuten Watti ja Millikin, MAOLista.

Nano saapui meille joulun alla 2005. Pikkuinen ei ollut yhtään väsynyt pitkästä matkasta, vaan kävi heti vessassa ja söi ja sitten olikin vuoro tutustua Wattiin ja Milliin. Parissa päivässä kissat alkoivat olla keskenään ilman suurempia murinoita ja sähinöitä ja niin Nanosta tuli meidän uusi pikku neiti tai perheen tornado pikemmin.

Kotona

Nano on ottanut haltuunsa koko asunnon ja on aina paikalla, missä ikinä muut ovatkin. Nano on hyvin seurallinen ja vilkas kissa, joka keksii mitä älyttömämpiä tempauksia. Nano on äärettömän utelias ja on aina joka paikassa ensimmäisenä. Nano on sylikissa isolla S:llä. Nano haluaa aina olla sylissä, luitpa lehteä tai istuit tietokoneella. Nanolle kelpaa kenen tahansa syli ja yleensä tämä parkkeeraa sohvalla istuvan vieraan syliin. Jos sohvalla on useita vieraita, Nano käy tasapuolisesti jokaisen sylissä pienillä torkuilla.

Nano odottaa innolla, että illalla käymme sohvalle katselemaan televisiota ja tulee heti paikalle, valitsee sylin ja ottaa nokoset. Nano ei ole kissa, joka puskee paljon tai seurustelee, vaan läheisyyden kaipuu tyydytetään sylissä nukkumalla. Yöllä Nano mieluusti kaivautuu peittoni alle ja nukkuu ihan minussa kiinni. Ja jos peiton alle ei pääse omatoimisesti, madam ei epäröi herättää minua, jotta pääsen nukkumaan mieluisalle paikalle.

Nanon lempileikkejä ovat isännän kanssa leikityt kello-leikit, jossa isännän rannekellosta heijastuu valonsäteitä ympäri asuntoa. Laser-pointteria on myös mukava jahdata. Nano on intohimoinen lankojen metsästäjä ja menee aivan päättömäksi, jos pääsee leikkimään lankaleikkejä. Nano kuljettaa kaikkia leluja suussaan, on tehnyt niin pienestä asti ja se on oikeasti tosi hassua. 2006 pääsiäisenä Nano kuljetti isoa pehmolelukukkoa suussaan - varsin koominen ilmestys!

Ruoka

Nanon lempiruokaa on sei ja katkaravut sekä naksut. Nano syö hiukan pitkin hampain myös lihaa, mutta se ei todellakaan ole tytön suurinta herkkua. Nano on aikamoinen ahmatti ja on aina ensimmäisenä ruokapaikalla. Nanolla on pitkä häntä ja se on suoraan pystyssä, kuin antenni, aina ruoka-aikaan.

Nano ei ymmärrä mitään kinkun päälle, eikä suostu sitä syömään - todella omituista, sillä Watti, Milli ja erityisesti Myy on varsin persoja kinkulle ja kalkkuna leikkeille.

Tyypillinen venäjänsininen – osallistuu kodin puuhiin

Jos luulimme, että Watti ja Milli ovat aktiivisia, emme osanneet odottaa mitään Nanon kaltaista. Nano on, jos mahdollista, vielä uteliaampi ja touhukkaampi kuin Milli. Joskus tuntuu, ettei Nanolla ole mitään itsesuojeluvaistoa, vaan tämä pyörii jaloissa koko ajan. Nanoa kiinnostaa erityisesti leipominen sekä tietokonetouhut. Myös silittäminen saa tytön ihan sekaisin.

Nanosta on mukava keikkua kylpyhuoneen lampun päällä, josta mukavasti ylettää suihkun puolelle. Veden kanssa lotraaminen on mukavaa ja usein neitokaisen yllättää roikkumasta suihkuverhossa, tavoitellessaan vesitippoja. Nano haluaa myös olla aina paikalla, kun föönään hiuksiani - varsin erikoinen kissa.

Luonne

Nanoa voi luonnehtia reippaaksi kissaksi. Nano ei pelkää imuria eikä ole muutenkaan pelokas, pikemmin tyhmän rohkea. Nano on myös niitä kissoja, joita ei ole siunattu suurella älykkyydellä, vaan tämä on varsinainen hömppä häslääjä. Nano on kiltti ja äärettömän lapsirakas. Nano haluaa olla jatkuvasti muiden lähellä eikä pidä yksinolosta yhtään.

Nanon perusluonne on hiukan muuttunut varovaisemmaksi pentujen myötä, mutta ujoa Nanosta ei saa tekemälläkään. Nano tulee ovelle vastaan vieraita ja nauttii saamastaan huomiosta omalla vaatimattomalla tavallaan. Nano haluaa istua kaikkien vieraiden sylissä ja antaa heille paljon huomioita. Nano on meidän perheen kiltein kissa, jota tarvitsee harvoin nuhdella mistään. Nano ei yksinkertaisesti ole jäärä.

Emo/Kasvatus

Nanolla on ollut kaksi pentuetta, Susanssin Blue-pentue sekä Susanssin Big Cats-pentue. Nano on osoittautunut hyvin huolehtivaksi emoksi pennuilleen ja opettaa pentunsa omille hassuille tavoilleen; kantamaan kaikki leluja suussaan, tuomaan niitä ja kiipeilemään olkapäillä ja osallistumaan kaikkiin kodin puuhiin. Nanon pennut ovat reippaita ja sosiaalisia kissoja.

Nanon ensimmäisen pentueen tyttö pentu Blue Miracle eli Myy jäi meille. Myy on vilkas nuori neiti, jonka adhd luonne on saanut meidän kotiin uudenlaista vipinää. Myy keikkuu verhotangoilla ketterästi ja juoksuttaa perheen muita kissoja joka päivä. Myy on hiukan röyhkeä luonne, mutta sen avulla neitokainen on sulattanut jopa Millin, jonka kanssa joskus otetaan yhdessä päiväunia päiväpeiton alla. Myylle on suunnitteilla yksi pentue kesäksi 2008.

Nanon pennuista FIN*Susanssin Blue Babble Boy sai neljä pentua Miminkan Julinkan (omistaja ja kasvattaja Marjatta Vieru) kanssa. FIN*Susanssin Tiger that Purrs on sijoituskissani ja Tikrulle on luvassa pentuja loppuvuodesta 2008.

Pentueista voit lukea enemmän kuulumiset-sivuilta.

Kissanäyttelyssä

Nanon ensimmäinen näyttely oli 4 kuukautta vanhana Helsingissä. Nano oli todella reipas eläinlääkärintarkastuksessa ja puhkui energiaa koko päivän. Tyttö huusi noin neljä tuntia näyttelyhäkissä tylsyyttään, kunnes ääni meni käheäksi ja tyttö nukahti. Silloin oli tietysti arvostelun aika. Tuomarin pöydällä Nano oli tosi hienosti, mitä nyt yritti leikkiä tuomarin kynän kanssa tämän kirjoittaessa näyttelyseteliä. Nano voitti toisen tyttöpennun ja oli EX1 sekä värin parhaan valinnassa poikapennun ja oli BIV nimenomaan hyvin kehittyneen päänsä takia. Samaan hengenvetoon tuomari ilmoitti nominoivansa tytön. Olimme tosi tyytyväisiä. Paneelissa Nano sai tasa-äänet komean bengali-pennun kanssa, joka lopulta voitti. Se ei meitä harmittanut, Nano oli ollut siellä niin hienosti ja edukseen.

Nuorten luokassa Nano osallistui kahteen näyttelyyn. Helsingissä tulos oli EX1 (yksi kilpailija) sekä Tampereella Nano oli molempina päivinä EX1 (yksi kilpailija). Nuorten luokassa Nano oli hiukan pelokkaampi kuin pentuna, mutta molemmissa näyttelyissä tytöllä oli juoksu, joten se on saattanut vaikuttaa asiaan.

Nanon tyyppiä tuomarit ovat arvioineet pentu/nuorten luokassa muun muassa seuraavasti: erinomainen profiili ikäisekseen, erinomainen koko ja luusto. Tuomarit ovat huomanneet myös Nanon jo hyvin kehittyneen vihreän värin silmissä sekä erityisen hyvän leuan. Nanon turkki on saanut moitteita, koska siinä ei ole tarpeeksi alusturkkia. Nanolla on pitkä hieno häntä sekä kaunis keskisininen väri. Nanoa on luonnehdittu erittäin lupaavaksi suloiseksi tytöksi.

Aikuisena Nanossa on herättänyt ihastusta samat asiat kuin nuorenakin. Nanon turkin laatu on parantunut pentu-ajoista paljon, sekä laatu että hopean hohto. Toisen mammaloman jälkeen Nano palasi näyttelyihin Jyväskylässä ja valmistui Championiksi. Nanolla on ikää 2,5 vuotta ja koska emon vaistot ovat aika kovat, eikä esiintyminen enää huvita pahemmin, näyttelyt varmaan jäävät Nanon kohdalla vähemmälle.